Mietteitä ja kokemuksia tanssista — Kauko Saarinen
Syyskokous ja pikkujoulut 30.11.16 Vaajakosken urheilutalolla. Tästä ja muista seuran tapahtumista lisää kuvia Valokuvia-osiossa.
Menossa on jo vuosi n+1 Kestävien hallituksessa ja kalenterivuosi 2017. Kiitos luottamuksesta!
”Päätalon” kootut teokset sarja jatkuu…
Tanssitarinaani olen kulloinkin kirjoittanut uuden siivun siitä mikä on ollut ajatuksissa päällimmäisenä. Eikö nyt ole jo kaikki ammennettu ja onko enää mitään uutta sanottavaa? Lukija voi itse parhaiten vastata tähän kysymykseen.
Useasti on tullut mieleeni kielten ja tanssien oppiminen ja se mikä niissä on yhteistä. Tätä aihetta olen kyllä käsitellyt tarinoissani aiemminkin. Yhtäläisyyksiä löytyy runsaasti. Molempien osalta on kysymys vuorovaikutuksesta toisten ihmisten kanssa. Jokainen vierasta kieltä opiskellut tietää, että uuden kielen oppiminen on kovan työn takana ja kielten opiskelussa kertaus ja toistot ovat opintojen äiti. Sama lause voidaan toistaa, kun sanat ”uuden kielen” korvataan sanoilla ”uuden tanssin”. Molempien oppiminen käy helpommin, jos on ennestään kokemusta muista tanssilajeista tai kielistä.
Myös osaamattomuudella tanssissa ja kielissä on paljon yhteistä: molempien parissa voi tuntea itsensä toivottoman tyhmäksi kuten kokemuksesta tiedän. Näissä tilanteissa voi auttaa tieto siitä, että harjoitus tekee mestarin, uimamaisterin ja jopa tanssitaiturin.
Tanssi voi olla nautinnollista vaikka tanssitaidoissa olisi vielä hiomista. Minusta tanssi on ollut onnistunut, jos tuntuu siltä, että seuraajallani on ollut miellyttävä tanssikokemus. Seuraajan innostus tarttuu helposti ja tanssi tuntuu hyvältä. Joskus tanssi voi sujua kuin ”tanssi” ja siitä voi saada suurta mielihyvää.
Jokainen tanssituokio ei voi olla tajunnan räjäyttävä kokemus, ei ainakaan minulla eikä sellaista mieli edes kestäisi, riittää kun on ollut mukava tanssi. Tanssi toisen ihmisen kanssa voi parhaimmillaan olla vaikka — taideteos à la Jorma Uotinen, kolmen minuutin rakkaustarina tai korkeamman asteen astraaliyhteys toisessa todellisuudessa!
Kaiken muun lisäksi tanssi on mitä parhainta liikuntaa. Suosittelen!
Parketeilla nähdään ja tanssitaan…
Kauko
Uusi ja ties miten mones vuoteni (2016) Kestävien toiminnassa ja hallituksessa on alkamassa…
Uutta vuosikertasiivua kirjoittaessani lukaisin läpi mitä olen aikaisemmin raapustanut. Monenlaista mietettä näyttää kertyneen vuosien varrella. Kulloinkin olen nostanut esiin sen, mikä on silloin sattunut olemaan ”pinnalla”.
Suhtautuminen mihin tahansa harrastukseen muuttuu kokemuksen myötä. Sama pätee tanssiin. Muistan vielä hyvin sen mitä olen kirjoittanut vuonna 2009: ”Olisipa hienoa oppia tanssimaan esim. näyttäviä kädenalitansseja”. Tällaisia ajatuksia voi tulla monen muunkin mieleen osaavampien tanssia katsellessa. Tanssi on taito muiden taitojen joukossa ja useimmat meistä voivat oppia tanssimaan hyvin tai jopa erinomaisesti, jos innostusta ja harrastusta riittää. Töitä kyllä pitää tehdä paljon, mutta jos harrastuksestaan tykkää, ei siihen käytettyjä tunteja lasketa. Kertaus on opintojen äiti kaikissa opinnoissa ja niin myös tanssissa. Olen kuullut väitteen, että tanssissa toistoja pitää tehdä tuhansia, jotta tarvittavat liikeradat automatisoituvat ja muuttuvat rutiiniksi.
Voiko tanssista sitten nauttia, jos ei osaakaan tanssia täydellisesti ja virheettömästi? Voin kertoa omasta kokemuksestani, että taatusti voi vaikka ei osaisi kuin vain jonkin tanssin alkeet! Itse olen tuntenut suurinta iloa tanssimisesta ja tanssin opettelusta jo kauan sitten ja juuri silloin, kun olen huomannut tai luullut oppineeni jotakin uutta. Oppimista tapahtuu suhteellisesti eniten juuri ensimmäisten alkeiden opettelussa. Olen aikaisemmin kirjoittanut, että olen joskus tanssitunnin jälkeen ollut niin innostunut uuden oppimisen tuomasta mielihyvästä, että ei ole tahtonut tulla uni silmään nukkumaan mennessä. Nyt en enää osaa kuvitella, että vielä kokisin yhtä suurta innostuksen puuskaa tanssitunnilla. Voin vieläkin oppia uutta, mutta uuden oppiminen on nykyään vain pieni murunen lisää kaikkeen aikaisemmin oppimaani verrattuna.
Edellä kerrottu luultavasti pätee useimpiin muihinkin tanssin harrastajiin. Olen huomannut, että aloittelevat tanssidaamit voivat suorastaan puhkua ja tihkua intoa opittuaan juuri tanssimaan vaikkapa fuskua, yhtä suosituimmista kädenalitansseista. Kun tanssikokemusta ja rutiinia ajan mittaan kertyy, suhtautuminen tanssiin muuttuu syvällisemmäksi.
Tanssiharrastuksen hyvänä puolena voi pitää sitäkin, että tanssissa kuten monessa muussakaan asiassa ei koskaan tule valmiiksi. Uutta opittavaa riittää loputtomasti.
Mitä pidän tärkeänä tanssiin liittyen, kun kokemusta tanssimisesta on jonkin verran kertynyt? Lavatanssista puhuttaessa tärkeimpiä asioita mielestäni on kunkin tanssin perusaskel/perusteet ja tanssin syke ja parityöskentelyyn liittyvä vienti ja seuraaminen. ”Vienti” tanssissa tarkoittaa miehen roolia. Miehen tehtävä on laatia paritanssin koreografia, siis se miten tanssi parketilla etenee. Miehen tulee viedä mahdollisimman selkeästi. Naisen tehtävä puolestaan on ”seuraaminen”, siis oppia seuraamaan miehen vientiä. Molemmat roolit vaativat runsaasti harjoittelua. Miehen selkeä vienti tekee seuraamisen helpoksi. Vastaavasti naisen hyvä seuraaminen tekee viennin helpoksi. Hyvä seuraaminen tarkoittaa sitä, että nainen ei ennakoi tai arvaile mitä tulee seuraavaksi vaan aidosti seuraa miehen vientiä tanssissa. Hyvä seuraaja pystyy toteuttamaan jopa uusia tanssikuvioita, joita ei koskaan ole tanssinut aiemmin. Vienti ja seuraaminen pätee kaikkiin tanssilajeihin, joskin se korostuu avoimen otteen kädenalitansseissa.
Viennistä ja seuraamisesta puhuttaessa on avattu lipas, josta riittäisi ammennettavaa paljonkin. Lavatanssi ei ole kilpailemista eikä näyttämistä, joten mitään tiukkoja sääntöjä ei voi edes olla olemassa. Osa säännöistä on kirjoittamattomia kuten lavaetiketti pääosin ja yleiset kohteliaisuussäännöt. Niitä noudattaen pääsee jo pitkälle.
Tärkeintä on tanssia parille ja saada tanssi tuntumaan mahdollisimman miellyttävältä. Kuten jo todettiin, mies vie ja nainen seuraa. Nainen ei kuitenkaan ole passiivinen vaan seuraa aktiivisesti ja koristelee tanssia taitojensa mukaan. Miehen vienti sanelee aika paljon mitä nainen voi tehdä. Jos puhutaan avoimen otteen tansseista, niin kosketus parin kanssa voi olla yhdellä tai kahdella kädellä. Yhden käden otteessa naisella on enemmän mahdollisuuksia koristeluun. Jotkut etevät daamit hauskuttavat itseään ja viejäänsä esimerkiksi kädenalikuvioissa tekemällä useamman pyörähdyksen kuin mies oli suunnitellut. Itse mielelläni joskus yllätän daamin irrottamalla otteeni ja vapauttamalla hänet hetkeksi viennin "kahleista". Nainen on silloin omillaan ja voi tanssia mielensä mukaan. Tässä tilanteessa seuraaja voisi vaikka rientää kahvioon, mutta näin ei ole toistaiseksi käynyt…
Mukavia tanssihetkiä vuonna 2016!
Kauko
-------Ajatuksia vuoden 2015 alkaessa---
Tätä kirjoitelmaa laatiessani tuli mieleeni, että kielissä ja kielten opiskelussa ja vastaavasti tanssissa ja tanssin opettelussa on merkillisen paljon yhtäläisyyksiä. Kieli puheena ja kirjoituksena on monimutkainen, pitkälle kehittynyt keino ihmisten väliseen viestintään. Myös tanssi ja erityisesti paritanssi on ihmisten välistä viestintää ilman puhetta fyysisen kosketuksen, visuaalisuuden ja musiikin avulla. Tanssiparin ei tarvitse ymmärtää toistensa puhetta ja silti vuorovaikutus voi sujua mainiosti tanssin kielellä. Uutta kieltä tai tanssia opetellessa aluksi pelkää tekevänsä virheitä. Kieli ja tanssi alkaa sujua rennosti vasta, kun on päässyt niin pitkälle, että virheitten tekemistä ei enää tarvitse pelätä ja ”virheitä” voi tehdä jopa harkiten. Listaa voisi jatkaa…
Tangodosentti Timo Hydén on sanonut, että Tango ei ole tanssi vaan tunnetila. Timon lausuman voi hyvin yleistää. Mielestäni tunne missä tahansa tanssissa on hyvin tärkeä ellei tärkein asia. Parhaimmillaan tanssissa sulautuu parin kanssa yhdeksi: mies vie ja nainen seuraa kuin ajatus. Jos vielä tanssin aikana on keskinäistä viehtymystä, voi päästä flow-tilaan tai tanssitaivaaseen. Silloin musiikin loppuessa tuntuu siltä, että tanssi päättyi kesken. Olen tainnut joskus sanoa tämän ääneenkin tanssin jälkeen — ei ihme, että tanssiin voi hurahtaa!
Tanssiaisissa tunteiden myllerrys on muutenkin tuttua. Tanssiessa naisen kauneus ja viehätysvoima korostuvat luonnollisella tavalla hämmentäen miehistä tajuntaa. Tunteiden palo on suosittu sanoituksen aihe tanssipaikoilla kuultavissa lauluissakin. Kovin usein vain kerrotaan toteutumattomista haaveista ja siitä miksei jo saavu noutamaan tuo prinssi uljas, nuori sadun ihmemaan.
Nykyään en pyri tanssimaan niin paljon kuin mahdollista, saatan joskus olla säästäväinen hakuja tehdessäni. Välillä on aivan hauska seurata muidenkin tanssimista. Naisten hakuvuoroilla pidän aina kohteliaisuutena, jos joku tulee hakemaan. Itse en pidä paljon väliä sillä, mitkä hakuvalot milloinkin ovat näkyvissä.
Tansseihin mennessä monikaan tuskin miettii sitä liikunnallisesta näkökulmasta. Todellisuudessa tanssi on hyvin monipuolista ja hyödyllistä liikuntaa ja koordinaatioharjoitusta. Tanssiessa tehdään tavallisuudesta poikkeavia liikeratoja ja käytetään lihaksia ja hermoratoja, jotka muuten jäävät vähälle käytölle. Tanssin liikunnallisen merkityksen voi helposti todeta tanssien jälkeen. Liikunnan lisäksi tanssiessa tapahtuu paljon muutakin mitä aktiivitanssijalle ei tarvitse kertoa. Tansseissa musiikki ja sen ”jalan alle meno” on hyvin tärkeää ja syystäkin, sillä tanssi on liikuntaa musiikin rytmiin sovittaen. Paljon on muutakin erittäin tärkeää kuten muut läsnäolijat. Tansseista ei voisi edes puhua, jos ketään kauniimman sukupuolen edustajaa ei olisi paikalla.
Tanssi perustuu kävelyyn tai hölkkään, koristeltuun kävelyyn, johon on lisätty tanssillisia lisukkeita kuten erilaiset rytmitykset musiikkiin, joustot, käännökset , swingit, svengit, vienti ja seuraaminen, kädenalitukset yms. Tanssi on kehityksen myötä etääntynyt kauas alkuperäisestä kävelystä. Saanet kummastuneita silmäyksiä osaksesi, jos Jyväskylän keskustassa etenet Rumban tai Fuskun askelin.
Tanssiharrastus on tuonut elämääni niin paljon sisältöä, etten osaa edes kuvitella millaista olisi elää ilman tanssia. Paljon olisi jäänyt kokematta ja moneen ihmiseen tutustumatta. Tanssi on enemmän kuin harrastus.
Tanssimisiin!
Kauko
Kauko Saarinen (1.1.2014)
Uusi vuosi Kestävien hallituksessa on alkamassa. Kiitos luottamuksesta jäsenille ja hallituksessa toimiville!
Tein harkitun päätöksen, kun kymmenkunta vuotta sitten osallistuin Kestävien ja muidenkin Jyväskylässä toimivien tanssiyhdistysten kursseille. Pohdiskelin silloin mitä kursseille osallistuminen vaatisi ja mitä se mahdollisesti toisi mukanaan. Olin todennut, että jos tansseissa aion käydä vastakin, tanssitaitojeni päivitys on välttämätöntä. Olisi hienoa osata näyttäviä kädenalitansseja ja tulista tangoa. Motivoin itseäni myös sillä, että samalla mm. hienomotoriikka ja tasapainotaito kehittyisivät, tulisi uusia tuttavuuksia ja voisi samalla harrastaa liikuntaa, joka tuntuu miellyttävältä. Yhtenä ajatuksena oli myös se, että mahdollisesti tutustuisin viehättäviin kauniimman sukupuolen edustajiin helpommin tanssin pyöteissä kuin vaikkapa paikallisessa shakkikerhossa.
Kestävien kursseilla säännöllisesti käytyäni minua kysyttiin mukaan hallitukseen. Vuoden päivät pyyntöä kypsyteltyäni lupauduin hallitukseen vuoden 2009 alusta alkaen. Siitä lähtien tanssi on ollut minulle enemmän kuin pelkkä harrastus. Tunteja Kestävien toiminnassa on kulunut paljon, mutta niitä ei tule lasketuksi, kun tekeminen on motivoivaa ja enimmäkseen hauskaa!
Miten on käynyt etukäteen pohtimieni asioiden kanssa? Monet niistä ovat toteutuneet. Tansseissa voi kohdata tunnemaailmansa äärilaidasta toiseen. Parhaimmillaan tanssissa voi kohota arjen yläpuolelle ja saavuttaa maagisen korkean tason yhteyden tanssiparinsa kanssa. Silloin tanssi sulautuu täydellisesti musiikkiin ja olet parisi kanssa yhtä. Sillä hetkellä kaikki muu menettää merkityksen — olet tanssitaivaassa! Tällaisia huippuhetkiä ei tapahdu usein, mutta sellaisen koettuaan jaksaa tanssia ja toivoa kokevansa saman vielä joskus uudelleen. Kyllä ”tavallinenkin tanssi” on aivan kivaa ilman korkean tason astraaliyhteyttä, varsinkin jos tanssin toisella osapuolella tuntuu olevan hauskaa. Paljon on myös tullut uusia tuttuja, joista en tietäisi yhtään mitään ilman tanssiharrastustani. Kuka tietää mitä vielä on tulossa?
Tanssin maailma on omansa, josta ulkopuoliset ovat autuaan tietämättömiä. Tanssiin mahtuu kaikenlaista niin tanssijioiden taitojen kuin muidenkin asioiden suhteen. Jotta kaikilla olisi tanseissa viihtyisää on parketilla syytä noudattaa omia tanssiliikennesääntöjään. Kohteliaalla ja huomaavaisella käytöksellä selviää pitkälle niin tansseissa kuin muuallakin. Jos lisäksi tietää jotain tanssietiketistä, voi jokainen mennä tansseihin luottavaisella mielellä. Aloittelijoille kuten konkareillekin tanssinetistä löytyy paljon muutakin hyödyllistä.
Tanssillista vuotta 2014 kaikille toivottellen
Kauko
|
Varapuheenjohtajan tanssimietteitä vuoden 2012 päättyessä
Käsitykseni tanssin moniulotteisesta maailmasta on vuosien saatossa kehittynyt ja muuttunut. Erittäin tärkeää tanssissa on sosiaalisuus — kukapa haluaisin mennä tanssimaan erinomaiseenkaan tanssipaikkaan, jos siellä ei ole muita ihmisiä? Tämä selittää myös sen usein havaitun ilmiön, että jotkin tanssipaikat ovat tupaten täynnä ja jotkin toiset kumisevat samaan aikaan tyhjyttään… *Tanssi* on wikipedian mukaan "taidemuoto, jossa ihminen liikuttaa vartaloaan, yleensä rytmikkäästi musiikin mukaan, tuottaakseen esteettisiä elämyksiä, huvitellakseen, sosiaalisena toimintana tai ilmaistakseen tanssillaan jotain". Seuratanssikin on vartalon liikettä ja parhaimmillaan koko vartalon sykettä musiikin rytmiin. Tanssi perustuu oleellisilta osiltaan "jalostuneeseen" kävelyyn musiikin rytmiin sovittaen. Joissakin tansseissa kuten tangossa ja foksissa jopa korostetaan normaalia kävelyä ja kanta-askellusta. Tätä pohtiessani hokasin taannoin, että Suomen suurin tanssiseura ei ole Kestävät ry eikä mikään muukaan tunnettu tanssiseura. Suomen ylivoimaisesti suurin tanssin opetuspaikka on Suomen armeija! Miksi? Alokasaikana kaikille opetetaan kyllästymiseen asti tahtimarssia ja usein vielä laulun höystämänä. Marssi on tasarytmistä kävelyä, siis aiemman määritelmän mukaan tanssia! Armeijan tahtimarssista on periaatteellisesti vain pieni ero mm. suosittuun tanssiin buggiin. Buggin sääntöjen mukaan naisen askellus on tasatahtista, siis pohjimmiltaan tahtimarssia. Ymmärrän, että joku voi nähdä punaista tämän lukiessaan. Fakta homma ei siitä miksikään muutu, joskin lisää tanssillisuutta buggiin saadaan swingin, baunssin, pyörimisen, parityöskentelyn yms. tehosteiden avulla. Miehen askel buggissa on vielä helpompi, jos mahdollista, sillä miehen askel buggissa on sääntöjen mukaan "vapaa". Aloittelevaa tanssijaa tämä tieto ei välttämättä auta lainkaan, mutta ehkä on kuitenkin helpottavaa tietää, että miehen askel ei buggissa voi koskaan mennä väärin! Totuuden nimissä on samalla todettava, että mikä tahansa tallustaminen ei välttämättä näytä erityisen tanssilliselta. Buggin ohella kävelyhumppa on toinen esimerkki tanssilajista, jolla on runsaasti yhtäläisyyksiä marssiin. Kokemuksen mukana myös suhtautuminen itse tanssiin muuttuu. Uutta tanssia opetellessa voi aluksi perusaskeleen opettelu olla aloittelijalla työn ja tuskan takana. Tuttua se on minullekin… Usein olen tuntenut itseni tanssikurssilla tyhmäksi tumpeloksi. Kokemus on sen verran monesti toistunut, että siitä on vähitellen tullut tuttu ja turvallinen tunne. Toinen tuttu ilmiö on, että tanssin askellus tai jokin tietty kuvio menee poikkeuksetta mönkään niin kauan kuin sitä tietoisesti miettii tanssin tai harjoittelun aikana. Tähän on olemassa lääke — tanssia pitää harjoitella niin paljon, että perusaskel ja tanssittavat kuviot automatisoituvat. Eihän meistä kukaan kävellessämme, juostessamme tai pyöräillessämme mieti miten se oikein käy. Nämäkin ovat opeteltuja taitoja, jotka ovat harjoittelun ja toistojen myötä automatisoituneet. Tanssikurssilla käynti voi olla myös hyvin palkitsevaa, kun huomaa oppineensa jotakin uutta. Itsekin olen joskus tanssikurssin jälkeen ollut niin innoissani ja hyvällä tuulella, että uni ei ole tahtonut tulla vaikka yleensä nukahdan välittömästi levolle mennessäni. Tanssin alkutaipaleella olevalla on usein kova halu opetella mahdollisimman paljon erilaisia kuvioita. Todellisuudessa tärkeintä olisi oppia lajinomainen ja tanssillinen perusaskel. Tästä syystä perusaskelta poikkeuksetta kerrataan kaikilla tanssikursseilla ja tasoilla. Perusaskeleen merkitys korostuu myös siinä, että usein jatko- tai konkaritason kursseilla perehdytään tanssilajin perusaskellukseen yksityiskohtaisemmin kuin millään alkeistason kursseilla. Tähänkin on syynsä ja syy on se, että aloittelija kyllästyisi koko tanssiharrastukseen, jos alkuvaiheessa jauhettaisiin vain pelkkää perusaskelta. Parketti on tunnetusti nykymaailmassa viimeinen paikka ja tukikohta, jossa mies saa päättää mitä tapahtuu — miten tanssi etenee ja mies laatii tanssin koreografian. Naisen tehtävä puolestaan on seurata ja mukautua miehen vientiin. Tästä syystä miehen roolin opettelua tanssissa voi pitää vaikeampana kuin naisen — mies vie ja nainen seuraa aktiivisesti. Tanssilajeja nykymaailmassa riittää. Ennen muinoin lavatansseissa riitti, jos osasi puolenkymmentä erilaista tanssilajia. Tänä päivänä aktiiviharrastajan odotetaan osaavan lajinomaisesti reilusti toistakymmentä tanssilajia. Tästä voi päätellä, että moisen taitotason saavuttaminen edellyttää tanssikursseille osallistumista kerran ja toisenkin. Näin nykyään tapahtuukin. On paljon ihmisiä, joille tanssi on "harrastus" harrastusten joukossa. Tästä seuraa myös se, että jotkut satunnaisesti tansseissa käyvät puhuvat ammattilaisten paikasta eivätkä toista kertaa uskaltaudu tansseihin. Tätä ammattilaiskynnystä pyritään madaltamaan erityisesti Etelä-Suomessa pitämällä nykyään tanssikursseja ennen tansseja ja tanssikurssi voi sisältyä tanssilippuun. Mitä sitten itse tuumin tanssimisesta nyt, kun kokemusta on ehtinyt kertyä niinkin paljon kuin on. Tanssi todella on hyvin moniulotteinen asia. Tanssien jälkeen huomaa yleensä harrastaneensä myös liikuntaa, vaikka en koskaan tansseihin lähtiessä tuumi, että lähdenpä tästä kuntoilemaan. Tanssitapahtumaa voi pitää myös juhlana. Useimmiten tansseihin lähtijät ovat pukeutuneet paremmin kuin pelkkiin arkivaatteisiin ja tanssiväki on yleensä hyvällä tuulella. Itse tanssiin suhtaudun siten, että kun aikansa on kursseja käynyt, niin loppujen lopuksi tanssi vapautuu luovaan suuntaan. On tietysti hyvä ja tärkeääkin oppia lajinomainen perusaskel niin, että se sujuu ilman tietoista ponnistelua. Kun lavatanssista on kysymys eikä kilpailemisesta, niin oikeastaan voit tanssia miten tahansa, vaikka heittää kärrynpyörän, jos se musiikin rytmiin istuu! Kärrynpyörää ei kuitenkaan pidä käytännössä tehdä eikä muutenkaan mitään sellaista mikä haittaa muiden tanssimista. Tanssi on sosiaalinen tapahtuma, jossa pitää muistaa hyvät ja kohteliaat tavat ja pitää huoli siitä, että kaikki viihtyvät parketilla. Tansseissa tavataan! |
Teksti tästä eteenpäin kirjoitettu vuonna 2009
|
|
Kauko Saarinen
Tässä on aitoa kuvamanipulaatiota. Edustakuva on otettu peiliä käyttäen. Taustaksi on lainattu toista kuvaa. Oheisen kaltainen paparazzi saattaa hyvinkin näyttäytyä seuran tilaisuuksissa tarkoituksenaan ottaa laadukkaita kuvia ja tallettaa niitä seuran verkkosivuille muidenkin ihailtaviksi. |
|
Seuralehdessä 1/2009 on tiivistelmä tanssiin liittyvistä harrastuksistani. Tilan puutteen johdosta juttuani oli jouduttu hiukan lyhentelemään alkuperäisestä. Ohessa täydellinen, autenttinen ja sensuroimaton alkuperäinen artikkeli. Tältä sivulta ei tila lopu, vaikka tähän laittaisi "Päätalon kootut teokset". On sitten oma lukunsa, että kuka jaksaa pitkiä juttuja lukea. |
|
Tanssiharrastuksistani ja hiukan muustakin |
|
Olen syntyisin Pohjanmaalta Vähästäkyröstä, läheltä Vaasaa. Tulin Jyväskylään opiskelujeni vuoksi. Suoritin FK-tutkinnon pääaineena matematiikka. Jo ennen valmistumistani sain töitä silloisessa Jyväskylän yliopiston laskentakeskuksessa. Jämähdin laitokselle, jonka nimi on nykyään yliopistopalvelujen IT-palvelut. Tanssipolkuni alkoi työpaikkani harrastuksista. Silloisesta henkilökunnasta iso osa kuului Itäsuomalaisen Osakunnan Tanhuujiin (ISOT). Työtovereitteni imu vei minut toimintaan mukaan. Osallistuin myös muutamalle ikimuistoiselle ulkomaanmatkalle tanhuporukan mukana. Tansseissa olen käynyt koko ikäni. Tanhuharrastukseni ansiosta elin illuusiossa, että "osaan tanssia". Eräänä päivänä minulle valkeni kirkkaasti, että en tiedä uusista muotitansseista yhtään mitään. Lisäksi olin unohtanut senkin vähän mitä olin joskus mahdollisesti oppinut. Osaamattomuuteni myönnettyäni oli itsetutkistelun paikka. Aloin käydä tanssikursseilla viitisen vuotta sitten. Erityisen tiiviisti olen osallistunut kursseille kolmen viime vuoden aikana. Juke Riekkisen kaikki peruskurssit olen käynyt läpi moneen kertaan. Puistokoulu on asuntoni vieressä, joten Kestävien kursseilla on ollut helppo käydä. Minut on nähty muillakin Jyvässeudun tanssikursseilla paitsi Tepikan kilpatanssitreeneissä. Kursseilla käynti on ollut monella tavalla antoisaa ja opettavaista. Siinä sivussa on tullut paljon uusia tuttuja. Yksi opetus on ollut, että olen tuntenut itseni monesti suunnattoman ja käsittämättömän tyhmäksi kursseilla ollessani. Uutta kuvioita tai tanssia opetellessa on tuntunut välillä siltä, että eihän tätä ehdi millään tekemään musiikin tahdissa, ja jos vaikka oppiikin niin ei myöhemmin enää muista. Salaisuus on siinä, että riittävä määrä toistoja saa monimutkaisenkin kuvion sujumaan itsestään, pysymään muistissa ja voi kaikessa rauhassa kuunnella musiikkia ja tehdä vielä muutakin. Tanssissa pätee aivan sama kuin muissakin asioissa: harjoitus tekee mestarin! Niin, tai jos ei sentään aivan mestaria, niin jonkinlaisen tanssijan kuitenkin... Aloittelijan on hyvä muistaa, että tanssi perustuu kävelyyn. Tätä viisautta en varmaan olisi itse tajunnut, mutta näin on kursseilla kerrottu. Hyvin palkitsevaa ja innostavaa on se, kun huomaa aiemmin vaikealta tuntuneen asian sujuvan oppimisen myötä kuin itsestään. Kestävät ja tanssiharrastus on avartanut harrastusmaailmaani valtavasti. Kiitos kaikille, jotka olette siihen myötävaikuttaneet! Opiskeluaikana tuli kokeilluksi monenmoista rientoa. Yksi mieleeni jäänyt oli ylioppilastalolla pidetty muutaman illan "Jive-kurssi", joka samalla oli elämäni ensimmäinen tanssikurssi. Siihen aikaan ei kädenalitansseja parketeilla juuri nähty enkä minäkään jive-oppeja koskaan soveltanut käytäntöön. Johtuneeko tästä opiskeluajan kurssista vai mistä, mutta tämän hetken mielitanssini on juuri jive. Jive lienee alitajunnassani muhinut vuoden jos toisenkin pulpahtaakseen eräänä kauniina päivänä pinnalle. (Huomautus! Jiven osaamisestani en ohessa mainitse mitään, pelkästään innostuksesta.) Olen vuosien saatossa osallistunut monen yhdistyksen toimintaan, esimerkkeinä JyväsShakki, Jyväskylän Sirius, Keski-Suomen Viro-seura ja Jyväskylän Pyöräilyseura. Erityisesti pyöräily on ollut ja on yhä mieluinen harrastus ja hyötyliikuntamuoto, vaikka liikun myös autolla varsinkin kesäisin. Shakin harrastaminen on viime aikoina vähentynyt. Sen ovat korvanneet juuri pyöräily ja tanssi. Tykkään ajella kesäisin hyvinkin pitkiä pyörälenkkejä yksin ja välillä kimpassa. Viime kesän pisin päivälenkkini oli hiukan päälle 200 km. Koko päivä siinä meni, mutta olisi sen voinut huonomminkin käyttää. Muutama vuosi sitten ajoin päivässä Jyväskylästä Pohjanmaalle lapsuuteni kotiseudulle. Matkaa kertyi yli 250 km. Ajelin vielä takaisinkin, mutta sukulaisten ja tuttujen luona välillä yöpyen. Retken tehdessäni kertyi pyörällä matkaa yli 500 km muutaman päivän kuluessa. Uutena hallituksen jäsenenä kuuntelen mielelläni jäsentemme ajatuksia ja ideoita siitä miten seuramme toimintaa tulisi kehittää. Kaikki toiminta lähtee ajatuksista ja ideoista muuttuakseen myöhemmin toiminnaksi. Antakaa ideoittenne ja ajatustenne kuulua niin minulle kuin muillekin hallituksen jäsenille. Toivotan Kestävien jäsenille ja keskisuomalaiselle tanssiväelle innoittavaa tanssivuotta 2009. Jäsenlehden 2/2009 lyhentämätön kirjoitus (Tilanpuutteen takia lehdessä ollutta kirjoitusta jouduttiin tiivistämään) Reilu puoli vuotta Kestävien hallituksen jäsenenä on takana. Muissakin yhdistyksissä toimineena voin todeta, että byrokraattinen puoli seuran toiminnasta on kovasti saman tyyppistä kuin kaikissa rekisteröityneissä kansalaisjärjestöissä. Yhdistyssäännöt määräävät monet asiat, kuten kevät- ja syyskokoukset, kirjanpidon ja tilinpäätöksen ja hallituksen jäsenten valinnat. Useimpia jäseniä nämä asiat eivät edes kiinnosta, vaikka nekin ovat välttämättömiä rekisteröityneessä yhdistyksessä. Tanssi on asia, josta tuntuu riittävän puhetta, kun tanssia harrastavat kokoontuvat. Erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitäkin tuntuu olevan lähes yhtä paljon kuin on tanssin harrastajia. Suomalaisessa tanssilavakulttuurissa on tapahtunut iso muutos noin kymmenen viime vuoden aikana. Muutos on kansainvälistyminen uusien tanssilajien rantauduttua tänne pohjolan perukoille. Erityistä huomiota ainakin nettikeskustelussa ovat saaneet kädenalitanssit. Vaikuttaa siltä, että jotkut vastustavat uusia virtauksia tanssiparketeilla. Joiltakin lienee jäänyt huomaamatta, että myös avoimen otteen tansseja on Suomessa harrastettu iät ja ajat, mutta ne ovat aiemmin olleet tuttuja tansseja kuten jenkka, polkka ja masurkka. Kaikilla inhimillisen elämän aloilla esiintyy aluksi muutosvastarintaa, joka ajan kuluessa yleensä hälvenee. Hallituksessa on useasti puhuttu tanssikurssien tasoista ja niille osallistumisesta. Selväksi on käynyt, että tanssikursseihin ei pidä suhtautua siten, että peräkkäiset osallistumiset seuraisivat selkeää tasojaottelua kuten alkeet -> alkeisjatko -> jatko -> konkari tms. Usein näyttää olevan niin, että kurssille osallistuja arvioi oman tasonsa liian korkeaksi, harvoin alakanttiin. Itse olen osallistunut erilaisille saman tanssin alkeiskursseille toistuvasti. Tuttu hokema "kertaus on opintojen äiti" pätee myös tanssissa. Omasta puolestani tekisi mieli suositella, että minkä tahansa tanssin alkeetkin kannattaa kerrata silloin tällöin. Pelkästään tanssikursseilla ei myöskään opi tanssimaan. Tarvitaan lisäksi paljon tanssikilometrejä. Tanssi ja tanssikurssit on tuonut omaan elämääni paljon myönteistä. Olen joskus tanssitunnin jälkeen saattanut olla niin innoissani jonkin uuden asian oppimisesta, että seuraavana yönä en ole tahtonut saada unesta kiinni. Tanssi on hyvin monipuolista toimintaa, jossa yhdistyy liike, musiikki ja yhteistyö tanssiparin kanssa. Tanssissa on myös sosiaalinen ulottuvuus. Jos harrastat tanssia, et voi olla tutustumatta uusiin ihmisiin. Tanssimaankin oppii luullakseni jokainen ihminen omalla tasollaan, jos pystyy kävelemään musiikin tahtiin. Jotkut suositut tanssitkin kuten bugg ja englantilainen hidas valssi perustuvat yksinkertaiseen marssin askelluskaavaan eli askel/isku. Näissä tansseissa on paljon muitakin elementtejä, jotta tanssi saadaan näyttämään ja tuntumaan tanssilta, mutta askelluksen rytmitys on erittäin yksinkertainen. Bugg on tanssi, jossa miehen askellus on jopa vapaa, siis myös askel/isku on mahdollinen. Kestävien syyskauden tanssikurssiohjelma on aikaisempiin vuosiin verrattuna monipuolisempi ja myös ohjaajajoukkoon ja tanssinopetukseen on saatu uusi voimia. Toivottavasti tanssikursseilta löytyy jokaiselle jotakin. Antoisaa tanssisyksyä kaikille tanssin harrastajille! |