Logo. Klikkaus vie etusivulle.

Tanssi ja minä - Kaisa Näkkilä

Kaisa Näkkilä

Ensimmäiset muistikuvani tanssista liittyvät aikaan ennen kouluikää, kuuntelin radiosta Satukarusellia ja tanssin tuvan pitkän pöydän ympärillä. Sieltä lapsuuden yksintanssista lähti tanssitaipaleeni kulkemaan nuoruuden kesälavoille Varuskuntaan, Asille, Vasaman majalle ja Hangan lavalle. Varuskunnan lavalla aloitin myös urhiluseuran tanssitalkoilun kahviomyyjänä ja pöytien pyyhkijänä ja sain siten vapaalipun Varuskunnan lavalle koko kesäksi monien vuosien ajan. Ensikosketus nykyiseen lemppariini Tangoon pohjaa noihin nuoruusvuosiin, jolloin tuijotin lumoutuneena tangon tanssijoita takarivin kätköistä tai piilopaikasta sivummalta naistenhuoneen ovelta. Lähemmäs en uskaltanut, tangon intensiteetti oli niin vahva. 

Opiskeluaikana Jyväskylässä jatkoin tanssia Sohvilla ja myöhemmin työpaikkakuntien vaihtuessa etsiydyin viikonloppuisin mieluummin tanssimaan kuin baareihin istuskelemaan. Erilaisella painotuksella Tanssi palasi lapsosten äitinäolon vuosien jälkeen elämääni selkäongelmien mukana, tarvitsin lihaskuntoa, liikkuvuutta ja rangan notkeutta, joita päädyin hakemaan aluksi itämaisen vatsatanssin, myöhemmin afrotanssin ja lopulta salsan avulla. Noina vuosina huomasin, että uuden liikekielen ja koreografioiden oppimisessa minulle on tärkeää ohjaajan myönteinen asenne ja tanssitovereiden kanssa koettu ilo. Kuubasta oppia hakenut Mirva luotsasi hyvällä asenteella ja mainiosti opettaen kolmen vuoden ajan meitä Salsa HotSistersejä – salsan rytmi taisi jäädä kehoon pysyvästi, paritanssi, casinosalsa löytyi kuitenkin vasta myöhemmin ja on edelleen toinen lemppareistani. 

Noin 10 vuotta sitten löysin takaisin tanssilavoille ja hämmästyneenä katselin, kuinka lavan systeemi oli säilynyt ennallaan, mutta tanssijoiden taito oli huimaavaa. Elin läpi sen ehkä monien muidenkin kokeman vaiheen: luulin osanneeni tanssia, mutta yhtäkkiä olinkin jalat solmussa ja keho tärisevänä tanssien monipuolisuudesta ja viejien taitavuudesta. Halusin oppia tätä tanssin uutta ja monipuolista liikekieltä! Hakeuduin aluksi viikonloppukursseille ja tanssileireille Kuhmoon ja Joensuuhun; tanssileireillä käyn edelleen, mm. Joensuu ja Valasranta on merkattu kalenteriin hyvissä ajoin jo monen vuoden ajan.

Reipas askel seuratanssin maailmaan oli liittyminen Liperin lavatanssijoihin tammikuussa 2008. Jo ensimmäisenä vuonna kävin kursseilla 3-4 iltana viikossa, vuoden kuluttua huomasin olevani mukana LiLatin aktiivitoimijoissa; talkoileminen oli monista yhteyksistä jo tuttua ja tanssitalkoilussa yhdistyi omaan tanssin harjoitteluun erilaisten tapahtumien ja harkkailtojen yhdessätekemisen ja kokemisen ilo.

Pari vuotta sitten muutin Jyväskylään ja löysin uuden ”kotiseuran” Kestävistä: harjoituksissa kohtasin mukavaa väkeä, uusi tulija otettiin lämpimästi vastaan ja harjoituksista läksin aina hyvällä mielellä. Yhdessätekemisestä innostuneena pääsin vuosi sitten mukaan hallituksen toimintaan ja minulle jo tuttu tanssin ympärillä talkoileminen jatkuu nyt toista vuotaa. - Tanssi on vienyt minut mennessään ja annan sen viedä. Tanssissa on aina mahdollista oppia uutta, oman kehon käytöstä, seuraamisesta, viimevuosina olen uskaltautunut tarvittaessa opettelemaan vientiäkin. Huomaan myös, että kehollisen hyvinvoinnin lisäksi tanssista saa reippaasti energiaa ja tanssin kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Tanssi lievittää stressiä, sillä harjoituksissa on keskityttävä vain tanssin opetteluun ja tanssilavoilla seuraamiseen, huolet ja työasiat on siirrettävä mielessä taka-alalle.

Nähdään ja Tanssitaan!


Kaisa N.